Onnellisuus on positiivinen tunne. Se saattaa tulla esille, kun kaikki on yleisesti ottaen hyvin. Kaikki eivät kuitenkaan tule täysin samoista asioista onnelliseksi. Onni on niin henkilökohtaista, että on miltein mahdotonta määritellä, mistä kukakin tulee onnelliseksi. Niinpä olenkin puntaroinut asioita, jotka minut tekevät onneliseksi: perhe, ystävät, musiikki ja kirjoittaminen.

Perhe on minulle yksi tärkein asia maan päällä. En voisi kuvitellakaan eläväni onnellista elämää ilman heitä. Onnellisuus perhestä tulee parhaiten esiin silloin, kun teemme yhdessä jotain. Käymme esimerkiksi usein kaupungilla, elokuvissa ja uimassa. Olen havainnut myös, että pystyn puhumaan perheeni kanssa ihan kaikesta. Se puolestaan tuo turvallisuuden tunnetta. Tärkentä perheessä on varmaan se, että heidän seurassa on niin helppo olla, että jo pelkästään se tekee onnelliseksi.

Ystävät tuovat tarvittavaa väriä ja iloa elämään. Koen itse ystävyyden ehkä niin, että jos molemmat hyväksyvät toisensa sellaisena kuin ovat ja löytyy jotain yhteistä, vain taivas on rajana. Jos on samoja kiinnostuksen kohteita, voi vaikka harrastaa yhdessä. Luottamus on myös tärkeä elementti ystävyydessä. Olen voinut puhua ystäväni kanssa iloista ja suruista, sekä olla olkapäänä tarpeen tullen. Voin olla varma siitä, että kertomani asiat jäävät kahden keskeisiksi, eivätkä vuoda muiden korville. Tarpeellisuuden tunne tekee minut onnelliseksi. Olen ikionnellinen, että minulla on rakkaita ystäviä.

Musiikki on elämässäni todella suuressa roolissa. Kun kuuntelen ihanaa säveltä, johon sekoitetaan rytmiä ja kaunista laulua sanojen muodossa, tulen onnelliseksi. Laulaminen on erityisesti lähellä sydäntäni. Nautin siitä suuresti ja lisäksi se on jotenkin, vapauttavaa. Viime viikonloppuna sain todellisen muistutuksen musiikin ilosta ja voimasta. Lauloin Haloo Helsingin tahdissa Huuda kappaletta ja siinä samassa minut valtasi valloittava onnellisuuden tunne.

Kirjoittaminen tekee minut onnelliseksi, koska voin kertoa mistä aiheesta vaan. Saan olla luova ja antaa ajatuksen lentää villeimmillään. Kirjoittamalla pystyn kevyesti ilmaisemaan mielipiteeni. Jos onnistun vielä samalla auttamaan tekstilläni  jotakuta, olen onnen kukkuloilla. Kehuista ja hyvästä kirjoituksesta tulee koettua onnistumisen iloa. Ne antavat lisää puhtia kirjoittamiseen. Olen onnellinen siitä, että osaan kirjoittaa.

Suomessa kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää kadulla, eikä jäätyä talvisin kuoliaaksi. Unohdamme usein olla onnellisia siitä, mitä meillä on. Kun olin todella pieni, sanoin äidilleni ”elämä on niin ihanaa” ja olen edelleen samaa mieltä. Elämässäni on vielä, vaikka miten paljon asioita, joista tulen onnelliseksi esimerkiksi uiminen, piirtäminen, lukeminen, vaikuttaminen…

Onnellisuus on tunne, jota monet tavoittelevat. Sen kokeminen ei ole millään lailla sidoksissa rahaan, vaikka toisaalta ilman kotia, terveydenhoitoa ja ruokaa voi olla vaikeampi tuntea sitä. Luultavasti taas, jos tällaiset perusasiat eivät ole kunnossa, onnea voi kokea paljon helpommin pienemmistä asioista. Tärkeitä asiota onnellisuuden saavuttamiseksi on luultavasti  muiden auttaminen ja hetkessä eläminen. Vaikka joskus tuntuu, että maailma romahtaa, eikä ole mitään hyvää jäljellä, silti voit aina pohtia: Mitä onnellisuus on?

Turussa nuorilla on hieno mahdollisuus saada apua työ- ja opiskelu paikan haussa ohjaamosta, ja nuoremmilla on vamos, jossa tarjotaan apua erilaisissa nuorten ongelmissa. Molemmat mahdolliset avut tarjotaan yliopistonkadulla 25 A 4 kerroksessa.

Vamosta ja ohjaamoa mainostetaan ”matalan kynnyksen” toimintana. Turussa toiminta ei kuitenkaan ole mahdollinen liikuntavammaisille nuorille. Toimintaa järjestetään nimittäin portaitten, ja sen jälkeen olevan olemattoman  pienen hissin takana, eikä sinne millään pääse pyörätuolilla.

Netti sivuilla sanotaan, että jos istuu pyörätuolissa voi soittaa. Liikuntavammaisen on jo valmiiksi vaikea saada vakuutetuksi työn antaja siitä, että pystyy työskentelemään pyörätuolista huolimatta. Jos järjestelyjä pitää tehdä soittamalla, työn antajalle tulee vaan entistä enemmän sellainen olo, että työn hakijasta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Pyörätuolissa istuvan nuoren on myös ikävämpi hakea apua, jos palvelun saamiset on puhelin soiton ja isojen erityis järjestelyjen takaa. Eikä ole mahdollista mennä tasavertaisena nuorena paikalle. Kaikilla nuorilla myös liikuntarajoitteisilla pitäisi olla samanlaiset mahdollisuudet osallistua. Sitä sanoo myös Suomen yhdenvertaisuus laki.

Esteettömyysasiamieskin on käynyt katsastamassa paikan, eli ongelma on järjestäjienkin tiedossa. Onko se oikein, että tälläistä palvelua ei tarjota jokaiselle sitä tarvitsevalle? Tämä on mielestäni tärkeä asia, joka pitäisi hoitaa mahdollisimman pian. Sehän on vain ajan kysymys, koska joku pyörätuolissa istuva nuori tarvitsee apua. Toivoisinkin, että asia otettaisiin vakavasti, jotta voisimme olla tasa-arvoinen ja esteetön kaupunki.

Olen jo pitkään ollut jollakin tavalla kiinnostunut vaikuttamisesta. Kun kohtaan epäoikeudenmukaisuutta, yritän muuttaa asiaa. Olen varma, että se toimii paremmin kuin murjottaminen. Ei ole mitään syytä valittaa mistään, jos ei ole koettanut tehdä asian hyväksi mitään. Tapoja, joilla voi vaikuttaa, on monia: esim. käytöksellä, äänestämisellä, kirjoituksilla ja taiteella.

Monet nuoret vaikuttavat koko ajan huomaamattaan. Kotona saatamme esittää mielipiteemme siitä, mitä söisimme.
Usein olemme tietämättämme pienten lasten esikuvia, ja silloin on ensiarvoisen tärkeää käyttäytyä hyvin. Joissakin harrastuksissakin on mahdollista osallistua, esim. päätöksentekoon.

Koulussamme on oppilaskunnan hallitus, joka toimii oppilaitten äänitorvena. Jokaisesta luokasta äänestetään edustaja ja varaedustaja. Äänestäminen on todella tärkeää, koska silloin pystyy vaikuttamaan edustajien valitsemisen kautta siihen, millaisia päätöksiä tehdään. Edustajan tehtäviin kuuluu ajatella oman luokan parasta, kuunnella luokkatovereita ja ajaa heidän ideoitaan eteenpäin. Opetussuunnitelmaan edustajat eivät voi vaikuttaa, mutta esim. erilaisia tempauksia koulutyön ohelle voidaan järjestää.

Kirjoittaminen on yksi hyvä tapa tuoda mielipiteitään esille. Itse teen sitä paljonkin. Kirjoitettu juttu tarvitsee huomiota, jotta sillä voi vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja asenteisiin. Kuka vain pystyy tekemään vaikka yleisönosastokirjoituksen lehteen tai nettiin. Lisäksi aloitteet on hyvä vaihtoehto. Kirjoittamisessa perustelu ja konkreettinen parannusehdotus ovat tärkeitä. Jos vain valittaa, ei saa aikaan mitään, vaikka ajatus olisi kuinka hieno.

Mielestäni myös musiikilla ja taiteella pystyy ilmaisemaan mielipiteitä. On olemassa lukemattomasti kantaa ottavia lauluja, runoja, näytelmiä, kirjoja ja maalauksia. Ihmisten on hyvä nähdä asioita myös taiteen ja kulttuurin kautta. Uskon, että monia nuoria inspiroi muitten tekemä mielipiteisiin liittyvä taide, joka puolestaan rohkaisee nuoria itsekin vaikuttamaan. Ainakin minun tekee mieli entistä enemmän yrittää muuttaa maailmaa parempaan suuntaan.

Turussa on myös nuorisovaltuusto. Se on paikka, jossa alaikäisen on mahdollisuus päästä vaikuttamaan oman kaupunkinsa nuorten asioihin. Olen ollut siellä nyt ensimmäisen kauden, ja olen oppinut siellä hurjan paljon vaikuttamiseen liittyviä asioita. Lisäksi olen oppinut tekemään aloitteen, mistä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Aluksi epäröin pitkään, uskallanko lähteä mukaan, mutta nyt kun ajattelen, olisin menettänyt paljon, jos olisin antanut jännitykselle vallan.

Kaiken kaikkiaan mielestäni vaikuttaminen kuuluu kaikille. Päätöksiä tehdessä ei aina välttämättä muisteta huomioida kaikkia, ja siksi on tärkeää kertoa oma näkökulma, joka on jäänyt huomioimatta. Haluan rohkaista kaikkia, erityisesti nuoria avaamaan suunsa, kun on jotain sydämellä. Tietenkin rakentavassa hengessä. Olen itsekin kohdannut monia tilanteita, joissa on täytynyt kertoa oma kanta, jotta asia on muuttunut. Yleensä asioihin pystyy vaikuttamaan. Jos ei niitä välittömästi pysty muuttamaan, niin ainakin saa herätettyä huomiota niin, että uutta päätöstä tehtäessä sinut otetaan huomioon.

Nyt voi huokaista helpotuksesta, sillä joulu lähenee ja kiireet vähenee. Olen innoissani tulevasta joululomasta. Silloin saa vaan olla murehtimatta seuraavasta päivästä. Tavallisen arkisen aherruksen jälkeen lomasta tulee erityinen. Ajattelin kuitenkin nyt kirjoittaa joulun lisäksi myös syksyn kohokohdista. Tämä syksy on mennyt kyllä hujauksella ohi. Tuntuu siltä kuin koulu olisi vasta juuri alkanut. Niin se aika vaan kuluu huomaamatta. Silti on ehtinyt tapahtua, vaikka mitä unohtumatonta.

Ehdottomasti syksyn mieleen painuvin tapahtuma oli Haloo Helsingin Hartwall arena keikka. En unohda sitä ikinä. Se oli suunniteltu ja toteutettu hyvin. Odotin keikkaa kuin kuuta nousevaa. Tunnelma oli katossa ja koko arena oli täynnä ihmisiä. Vaikka esitys oli pitkä se ei tuntunut yhtään siltä. Aika kului siivillä, mutta mitenkäs muutenkaan kun on hyvää musaa ja mahtava fiilis. Asuihin ja muutenkin lava showhun oli selvästi panostettu. Bändin yläpuolella oli isot skriinit, joista näki hienosti vuoroin videoita ja live meininkiä.

Sain hyvän paikan suoraan lavaa vastapäätä. Sieltä näki ja kuuli selvästi kaiken. Invapaikoille oli muutenkin tosi helppo mennä ja vieressä oli avustajanpaikka. Matkustimme Pasilaan junalla, joka on mainio tapa matkustaa pyörätuolilla. Junaan mennessä saa napista painamalla liuskan niin, että sisään pääsee myös sähkärillä eli sähköpyörätuolilla. Perillä Arenan löytäminenkään ei ollut hirveän vaikeaa, koska raiteen vieressä olevassa tolpassa opaste suoraan sinne. Okei myönnetään, että oltiimme hieman eksyksissä aluksi.

Tuosta päivästä jäi parhaiten mieleen ihana musiikki (esim. Seitsämän miljardia) ja ehdottomasti Ellin koskettava puhe. Äiti sanoi, että olin konsertin jälkeen ”koomassa” mutta luulen, että olin onnesta sekaisin. Onneksi keikasta on tehty cd-levy, jossa on videolla koko keikka. Uskon, että sitä on kiva katsella ja muistella sitä iltaa. Lisäksi on hienoa, että se tehtiin, koska kaikki halukkaat ei varmaankaan ehtinyt hankia lippua. Nyt Haloo Helsinki on vuoden mittaisella tauolla, vaikka se on tavallaan sääli silti olen sitä mieltä, että se on ehdottomasti ansaittu loma.

Muuten syksy on ollut arkea täynnä ja siinä ohessa on ollut jotain kivaa. TET-viikko oli rentouttava verrattuna tavalliseen viikkoon. Tietenkin aikaa on mennyt myös kavereitten ja ystävien kanssa. Koulussa olen saanut tuntea oppimisen iloa ja onnistumisia, mutta myös pettymyksiä. Olen havainnut millä lukemisella kokeista saa minkäkin numeron. Minusta tuntuu, että olen ehkä alkanut kiinnostua lukemisesta entistä enemmän. Musiikkia ei saa unohtaa. Syksyn aikana olen kuunnellut musaa ja lauleskellut hirmuisesti.

Joulusta tulee mieleen ensimmäiseksi ilo. Kaikki on onnellisia ja ystävällisiä. Joka puolella soi ihanat joululaulut. Katsotaan yhdessä teeveestä joulu ohjelmia, ympärillä on havaittavissa jännitystä ja salaisuuksia. Toivoin joululahjaksi maailman rauhaa, mutta luulen että se ei onnistu tuosta vaan. Muuten odotan herkullista ruokaa ja tärkeitten ihmisten kanssa vietettävää aikaa. Joulussa on oma ihana tunnelma. Vaikka joulun aika ei olekaan kovin pitkä, se on silti tosi voimaa antava. Haluaisin, että kaikilla tulisi olemaan rakastavainen ja rauhallinen joulu.

Musiikki on voima varani iloissa, suruissa kuten myös arjen pyörityksessä. Onneksi maailmassa on niin paljon erillaista musiikkia kaikille, jotta joka tilanteeseen löytyisi oikean tyylistä musaa. Tunteeseen sopivan sävelen lisäksi mielestäni tärkein on ehdottomasti sanoma. Tietysti on myös paljon musiikkia, joka on enemmän tanssimista varten, eikä siinäkään mitään vikaa ole, vaikka sellaisessa musiikissa ei varsinaista tarinaa olisikaan.

Kun aloin miettiä blogin nimeä mieleeni ei aluksi juolahtanut juuri mitään. Kyselin ensin hieman perheeltäni. Heillä oli ideoita, vaikka kuinka paljon. Ehdotuksista nappasin kuitenkin äidin ehdotuksen, joka oli joku biisin nimi.
Aloin heti miettiä kuumeisesti kaikkia Haloo Helsingin biisejä, koska se on lempi bändini. Mikä biisi liittyisi sanomaltaan parhaiten blogini?

Potkulaudalla Pariisiin tuli mieleeni siitä, että olen lauleskellut sitä melko paljon. Erityisesti silloin kun on tuntunut siltä, että minua ei hyväksytä tai kohdellaan väärin sairauteni vuoksi. Laulu kertoo erilaisuudesta pienen lapsen näkökulmasta. Mielestäni se on hyvin kuvattu ja sopii muutenkin moneen tilanteeseen.

Biisi kannustaa ainakin minua elämään normaalisti sairaudestani huolimatta. Se antaa rohkeutta uskomaan ja puolustautumaan. Sitä kuunnellessa tulee sellainen olo, että kaikilla on samat mahdollisuudet tehdä asioita erilaisuudesta huolimatta. Lisäksi siinä on hyvä asenne josta tulee positiivinen fiilis.

Itse asiassa laulu sopii kaikille, koska me olemme erilaisia. Lyön, vaikka vetoa, että maailmassa ei ole kahta prikulleen samanlaista ihmistä. Tämä olisi aika tylsä paikka jos kaikki olisi samanlaisia. Mielestäni kiusaaminen tyhmää. Sitä saatetaan perustella sillä, että toi on ”outo”. Siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä, eikä kyllä kiusaamisessa yleensäkään. Muutenkaan en ymmärrä sitä, että on muka normaaleja ja epänormaaleja ihmisiä. Kaikki on mielestäni samanarvoisia.

Mutta joka tapauksessa yritän kirjoittaa blogiini mielipidekirjoituksen tapaisia juttuja, sekä kaikkea muuta mahdollista. Kuvat piirrän yleensä itse ipadilla. Yritän julkaista juttuja joka toinen viikko, mutta jos en keksi millään mitään vähintään kerran kuussa. Toivon, että pidätte blogistani ja alatte seuraamaan minua. Laittakaa muuten ihmeessä kommenttia jos tulee mieleen.

Olen viettänyt todella kivan ja opettavaisen viikon lihastautiliitossa. Olen saanut tutustua monenlaisiin eri töihin ja kirjoitellut muutamia juttuja. Se on ollut kiinnostavaa ja mukavaa vaihtelua tavalliseen koulu työn sijasta.

Maanantaina kun tulin töihin ensimmäistä kertaa, olin hieman häkeltynyt, kun sain 38 sivuisen perehdytystekstin, ja monia muita papereita, joita voisin lueskella. Aloin heti hommiin ja huomasin, että se ei ollutkaan niin paha rasti kuin ajattelin. Se oli mielenkiintoista lukea liiton historiasta ja toiminnasta. Iltapäivällä sain tutustua duunimentori nettisivustoon ja testata sivuston peliä. Se peli oli mielestäni tosi hyvä ja opin siinä työnhausta muutamia asioita, joita en ennen tiennytkään.

Tiistaina tutustuin tiedottajan työhön ja kirjoitin Porras lehteen. Kirjoittamisen jälkeen sain kuulla millaista on sosiaaliturvasuunnittelian työ. Vähän ennen työpäivän loppumista otin selkoa kolmesta nettisivustosta (lihastautiliiton, seitin ja harvinaiset). En tiennyt ennen seitin ja harvinaisten olemassa olosta, mutta nyt olen jälleen paljon viisaampi.

Keskiviikko oli jännitystä täynnä, koska lähdimme Helsinkiin. Siellä oli vammaisfoorumin työllisyys ryhmän kokous. Seurasin silmät pyörenä keskustelua ja olin onnellinen siitä, että olin saanut niin hienon mahdollisuuden päästä mukaan. Takaisin tulimme Onni bussilla, joka oli täysin esteetön. Sisältä löytyi vyöt ja kaikki mahdolliset remmit. Sisään ja ulos menoa varten oli hyvä liuska.

Torstaina oli työntäyteinen päivä. Aamulla kirjoitin jutun mentoriduunin blogiin edellisen päivän reissusta Helsinkiin. Sitten sain eteeni pinon muistilappuja, joiden teksti piti kirjoittaa puhtaaksi. Ei ehkä kuulosta pitkältä hommalta, mutta voin kertoa, että siinä meni aikaa. Sen jälkeen juttelin kuntoutussuunnittelian kanssa, hänen työstään ja ensivuoden kursseista. Sain häneltä lahjaksi hienon kirjan.

Perjantaina kirjoitin tätä juttua. Lisäksi pääsin mukaan valokuvaukseen. Kuva tulee työllisyysesitteeseen. En tosin itse tykkää melkein koskaan omista kuvistani. Lisäksi minusta tuntui siltä, että aina kun kuva räpsättiin silmäni oli kiinni. Valo välähti ja yhtäkkiä oli ihan pimeää. Studiokuvauksen jälkeen toimistolla otettiin vielä porras lehteen minusta kuva.

Viikon aikana minusta on myös ehkä tullut vähän aktiivisempi. Tein keskiviikkona aloitteen nuorisovaltuustossa Turun ohjaamosta ja vamos toiminnasta ”matalan kynnyksen palveluista”, joissa on rappuset ja liian pieni hissi ennen palvelun saamista. Kuvauksiin mentäessä savu nousi myös päästä kun paikka ei ollut esteetön, vaikka kyseessä oli Turun taideakatemia.

Olen kaiken kaikkiaan kiitollinen tästä mahtavasta viikosta. Tiedän, että siitä mitä olen kuullut, nähnyt ja tehnyt tulee vielä olemaan minulle suuri apu tulevaisuudessa. Sain tästä viikosta enemmän irti kuin olisin uskonut. On hienoa tietää, että on olemassa tälläinen liitto.