Viime lauantaina nukuin myöhään ja lähdin manuaali pyörätuolilla kaupungille, koska omat käteni olivat niin väsyneet perjantain tansseista, etten olisi itse pystynyt liikkumaan. Vanhojen tanssit pyörivät vielä kuitenkin mielessäni. En vain voinut käsittää, miten pystyin tanssimaan lopulta niin hyvin haasteista huolimatta.

Harjoitellessamme ensimmäisen kerran kaikki tanssit peräjälkeen, olin mielensisäisessä paniikissa. Tuntui siltä kun kaikki tanssit olisivat ihan uusia ja tuntemattomia. En millään muistanut, miten mitäkin tanssia oli kohdallani sovellettu. Lisäksi liikkuminen tuntui vaikealta ja kankealta. Toisinaan kun tiesin, mitä olisi kuulunut tehdä en vain pystynyt tekemään sitä olematta myöhässä. Lisäksi olin useassa kohdassa väärään suuntaan kääntyneenä, joka sai minut turhautumaan. Tuleekohan tästä mitään? 

Minulla on ollut sähköpyörätuolissani jo pitkään huono ohjainyksikkö ja tämä hankaloittaa liikkumistani huomattavasti myös arjessa. Lisäksi ohjaan pyörätuoliani huonommalla kädelläni, ettei kaikki sen käden lihakset surkastuisi. Se on sairaudelleni tyypillistä, että käyttämättömät lihakset surkastuvat, ja muutenkin voimat saattavat heikentyä iän myötä. Kaikki pienetkin fyysiset jutut tuntuvat minusta raskaammilta kuin muista. Tarvitsen aina välillä apua käden asettelussa ohjaimen päälle, koska en pysty siihen itse. Arjessa liikkuminen ei tietenkään jännitä niin paljon, sillä apua on aina tarjolla. Tansseissa suureksi ongelmaksi muodostuikin se, miten toimia, jos käteni tai asentoni menee huonosti kesken liikkeen. Perjaatteessa apua saattaisi pyytää omalta parilta, mutta toisaalta pari saattoi vaihtua tiuhaan. Lisäksi joskus asennon korjaaminen vaatii paljonkin aikaa, eikä sitä kyllä ole kesken tanssin.

Minulle ja parilleni järjestettiin lisätreenejä, joissa kävimme vielä erikseen läpi, miten pystyn soveltamaan erilaisia liikkeitä. Olin innoissani, koska olin saanut juuri paremman nupin ohjainyksikkööni, ja kääntymänopeutta oltiin lisätty. Lopulta harjoituksetkin alkoivat sujua kuin tanssi, mutta kuinka minä jaksaisin tanssia yhden päivän aamusta iltaan.

Sain mahdollisuuden harjoitella vielä yleisön edessä kun kävimme päivää ennen varsinaisia tansseja vanhainkodissa esiintymässä. Minua jännitti ihan hirveästi. Tunsin sydämeni sykkeen ja käsivarteni punoittivat. Yritimme korjailla asentoani viimeiseen saakka, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Tanssi alkoi ja selvisin ensimmäisestä tanssista joten kuten, mutta joka hetki tuntui haastavalta. Hymyilin kuitenkin parhaani mukaan. Joka tanssin välissä pyysin apua asennon korjaamiseen. Yhden kerran koko selkäni kallistui niin paljon vasemmalle, että melkein roikuin yhdessä käsinojassani koko painollani. Siitä selvittiin. Päällimmäisenä jäi kuitenkin voittaja fiilis, vaikka jännitys varsinaista päivää kohtaan vaan kasvoi. Miten muka voisin tanssia muiden mukana, jos asentoani pitää sekuntin välein korjata?

Vanhojentanssiaamuna en saanut oikein enää unta, sillä jännitys oli niin kova. Valmistautuminen päivään alkoi kuitenkin jo hyvissä ajoissa aamulla. Asettelimme helmaani niin, ettei se yllä renkaisiin, ja piilotimme vyötärövyöni tylliunelman alle. Kaikki alkoi olla valmista, mutta olinko minä.

Aloitustanssin puolessa välissä aloin pikku hiljaa huomaamaan, kuinka hyvin kaikki tuntui sujuvan. Olin niin yllättynyt kun ensimmäisestä esiintymisestä yläkouluille oli selvitty. En tarvinnut apua kuin ihan satunnaisia kertoja. Pelästyin kuitenkin kun ymmärtäessäni, kiemurrelessani rivien väleissä, kaikkien helmojen olevan vaarassa jäädä renkaisiin. Onneksi kenenkään helma ei revennyt, eikä kukaan suuttunut, vaikka muutama helma nopeissa pyörähdyksissä pyörän alle jäikin. Pieniä ongelmia toki tuli myös illalla kun tanssimme viimeisen kerran läheisille, mutta ne olivat niin pieniä, että tuskin yleisö huomasi mitään.

Kaikki sujui oikealla hetkellä hyvin kuin taikaiskusta, ja sain todellakin nauttia. Toisaalta jännitystäkään ei puuttunut. Palaute, jota sain oli hyvää. Sovelletut liikkeet sopivat kuulemma tansseihin hyvin. Olen samaa mieltä. Tanssin kaikissa tansseissa muiden tavoin ja pystyin siihen, vaikkei se helppoa ollutkaan. Se oli mieletöntä!