Olen sairauteni takia kohdannut mitä ihmeellisempää kohtelua uusissa tilanteissa, jossa pyörätuoli on ihmisille uusi asia. Haluan nostaa tilanteita esiin, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin, miten erilaisia ihmisiä tulisi kohdella. Toisaalta kirjoitan lähinnä omista näkemyksistäni, enkä siis voi sanoa, että kaikki toivoisivat tulevansa kohdeltavaksi näin. 

Uusissa ympäristöissä ihmisten on selkeästi vaikeampi jutella kanssani. Sen huomaa esimerkiksi siitä,   kun kommentoin jotain käynnissä olevaa keskustelua ihmiset hiljenee, eikä uskalla enää puhua mitään aiheesta. Siitä syntyy itselle väistämättä sellainen olo, etten ole tervettullut mukaan. Olen myös huomannut, että uusissa tilanteissa ihmiset eivät uskalla istua viereeni. Miksei? Sairauteni ei ole tarttuvaa, enkä pure. Olen tavallinen nuori ja tutustuminen olisi huomattavasti helpompaa jos ikätoverit eivät istuisi aina niin kaukana. 

Lisäksi varsin tuttu ilmiö uusissa porukoissa on piiristä pois sulkeminen. Ihmiset seisovat ringissä ja jos pääsen siihen pyytämällä, joku menee seisomaan eteeni ja jään ulkopuolelle, eikä kukaan kuule jos yritän osallistua keskusteluun. Välillä tuntuu, että ihmiset eivät ymmärrä, että haluaisin ihan samalla tavalla osallistua keskusteluun ja lähteä mukaan ulos. En tiedä johtuuko tällainen käytös siitä, että ihmiset pelkäävät erilaisuutta ja ovat epävarmoja omasta asemastaan uudessa ryhmässä vai kuvittellaanko avustajani ystäväkseni.  Avustajat eivät ole kavereita, joten uskallathan kohdata ihmisen normaalisti avustajan läsnäolosta huolimatta. Haluan tutustua ihmisiin uusissa tilanteissa siinä, missä muutkin, mutta se on lähes mahdotonta jos minut suljetaan pois tai jos porukka liikkuu esim, niin nopeasti etten pysty liikkumaan perässä ja olemaan mukana.

Osa ihmisistä ilmeisesti olettaa ulkonäkööni perustaen, että tarvitsen koko ajan apua. Olen nimittäin usein yksin liikkuessani kohdannut siihen, että minulta kysytään jatkuvasti, onko minulla kaikki hyvin ja voisiko minua jotenkin auttaa. Näytääkö itse tekemiseni ja olemiseni todella niin hankalalta? Tavallaan arvostan ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan, koska minusta on paljon mukavampaa osallistua tapahtumiin ilman avustajaa. Toisaalta taas jatkuva avuntarjoaminen tuo itselle täysin kyvyttömän olon niin kuin minusta ei olisi yhtään mihinkään vaan, koska näytän niin vammaiselta. Usein itse tekemiseni voi näyttää hankalalta, mutta koen voimakasta onnistumisen tunnetta kun voin tehdä jotain itse ja lisäksi se pitää omaa toimintakykyäni yllä. Koen, että minun on osattava itse pyytää apua silloin kun sitä tarvitsen, koska kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, milloin apua tarvitsen.

Kohtasin junamatkalla erään vanhemman ihmisen, joka ensin ihmetteli ääneen minun yksin matkustamista ja sitten hän kertoi ymmärtävänsä minua, koska hänkin on ollut vuodepotilaana. Ensinnäkin en ole hoidettava ihminen vaan aikuinen nuori eli voin vallan mainiosti matkustaa yksin, jos koen pärjääväni. Sitä paitsi, vaikka minulla olisi avustaja matkassa toivoisin lähtökohtaisesti, että häntä ei uusissa tilanteissa huomioitaisi. Avustaja vaan mahdollistaa itsenäisen toimintani, eikä hänen tarkoituksena ole ikinä osallistua minun kohtaamisiin. Toiseksikin minulla ei ole kokemusta vuodepotilaana olosta, eikä sitä voi mitenkään verrata elin ikäiseen vammaisuuteen. Tekeekö pyörätuoli ihmisestä jotenkin sairaan. Mielestäni pyörätuoli on vain apuväline, jonka avulla voin liikkua itse kun jalkani eivät kanna. Pyörätuolissa olevan elämä ei ole mitenkään kamalampaa, joten minua ei tarvitse yrittää sääliä tai ymmärtää.

Toivoisin, että ihmiset kohtaisivat erilaisia ihmisiä ihan niin kuin ketä tahansa muutakin. Lisäksi toivoisin, että ihmiset eivät yrittäisi lakaista ennakkoluulojaan maton alle vaan myöntäisivät ne itselleen. Jos ihmisellä on jotain streotypioita tientynlaisista ihmisistä se kyllä kulminoituu käytöksessä, eikä sitä voi olla huomaamatta. Haluaisin myös, että minulle kerrottaisiin erilaisuuteen liittyvistä ennakkoluuloista tai peloista uusissa tilanteissa, että voisin kertoa itse, miten toivoisin tulevan kohdelluksi.