Vietin viime viikon perheeni kanssa etelän lämmössä Kreetalla Chaniassa. Oli rentouttavaa aloittaa kesäloma siellä. Lentomme lähti lauantaina 4.6 viideltä aamulla Helsingistä. Lähdin matkaan manuaalisella pyörätuolilla, koska esteettömyydestä ei voi olla täysin varma. Lentokoneeseenkin siirtyminen kävi kätevästi. Ensin minulta kysyttiin lähtöportilla tarvitsenko siirtymiseen apua. Kun kerroin tarvitsevani, paikalle saapui kaksi miestä, jotka nostivat minut kepeästi pienempään tuoliin, joka mahtui lentokoneen käytävälle. He auttoivat minut myös istumaan lippuuni merkitylle paikalle.

Perille päästyämme lähdimme minibussin kaltaisella ”taksilla” kohti hotelliamme. Siinä oli ikävä kyllä korkeat rappuset ja kapea ovi ennen kuin sisälle pääsi. Ensimmäinen päivä meni lähinnä voimia keräillessä, koska kaikki olivat niin väsyneitä. Kävimme myös kokeilemassa toista uima-allasta ja syömässä lähiravintolassa. Otin pasta carbonaran, joka oli muuten erityisen hyvää.

Sunnuntaina menimme hotellimme aamupalabuffettiin. Minun lempparikseni muodostui ehdottomasti pekoni ja appelsiinimehu, joita löytyikin joka aamu tarjottimeltani. Sitten piti käydä kiertämässä vähän lähiympäristöä. Kauniina rehottavat kukat ja palmut toivat mukavaa lomatunnelmaa. Pysähdyimme virkistävälle jäätelölle hiekkarannan tuntumaan. Vaikka meri näytti kiehtovalta siinä kuumuudessa, päätimme kuitenkin suunnata uima-altaalle. Illalla syömästä tultuamme opetin mummin ja vaarin pelaamaan Unoa.

Maanantai sekä tiistai kului uiden ja aurinkoa ottaen. Rakastan uimista yli kaiken. Vedessä voi tuntea olevansa niin kevyt. Lisäksi liikkuminen on helpompaa kun maan päällä. Sain pitkästä aikaa uiskennella sisarusteni kanssa. Meillä oli todella hauskaa. Pääsin jopa uudelle uimapatjalle loikoilemaan. Se oli verraton kokemus, vaikka en alkuun ollutkaan niin innokaasti siinä mukana. Uimisen jälkeen tai sitä ennen luin aina kirjaa auringon kutitellessa varpaitaini. Siinä hetkessä oli helppo syventyä kirjaan ja olla kokonaan toisessa maailmassa. Ruokakin oli molempina päivinä mainiota. Maanantaina söin meren elävistä koottua pastaa ja tiistaina sain makuhermoja hellittelevän kana-juustopastan. Iltaisin pelasimme parvekkeella useita eri korttipelejä esim. maijaa…

Keskiviikona lähdimme ajelulle vuoristoon, koska oli hieman kylmempi päivä ja satoi. Olimme tilanneet taksin reissua varten. Auto oli parempi kuin tullessa, koska siinä oli liuku-ovi eikä hankalia rappusia. Kuskikin oli ystävällinen. Saimme kuulla kiinnostavia asioita Kreetan kulttuurista samalla, kun hän ajeli kapeita mutkaisia vuoristoteitä. Pysähdyimme myös kreikkalaiselle salaatille.
Täytyy myöntää, että vuoristossa oli mahtavat näkymät.

Torstaina oli kaupunki päivä. Sama avulias kuski haki meidät. Olin yllättynyt, kun hän halusikin nostaa minut autoon. Kävimme Chaniassa museossa, jossa oli hautoihin veistettyjä jumalia, vanhoja mosaiikkeja ja esineitä. Pää-asiassa olimme kaupoissa. Ostin kauniin pihkakaulakorun sekä hopeisen korun, jossa oli helmi ja liila ruusu. Monissa kaupoissa oli koruja ja avaimenperiä, joissa oli sininen silmä, joka kuulemma tuo onnea. Valitsin mukaani sellaisen avaimenperän.

Perjantai oli viimeinen kokonainen päivä. Aamulla sisarukseni laittoivat jalkansa kalojen syötäväksi, ja minä sain puolestani kynsihoitoa. Siirryimme lähikaupan ja hotellin kautta viimeistä kertaa uima-altaalle. Uin harjoitellen erilaisia tekniikoita. Kiersin jopa kokonaisen altaan reunaa pitkin. Uimisen välissä join suklaapirtelöä ja söin perheeni kanssa ranskalaisia. Olin tämän viikon aikana suorastaan ihastunut suklaapirtelöön. Herkuttelun ja lämmittelyn jälkeen taas uimaan. Illalla pakkasimme ja katselimme viimeistä kertaa parvekkeeltamme yön pimeän taivaan joukossa vilkkuvia kaupungin valoja.

Loma oli kovasti odettettu ja viikon alussa aika tuntui pitkältä. Se kuitenkin hurahti nopeasti. Matka täytti odotukset, mutta silti oli ihanaa palata kotiin. Viikon jälkeen oli myös mukava jälleennäkeminen ystävien kanssa, joita oli ollut ikävä.