Olin 17.2. Helsingissä lihastautiliiton koulutuksessa kertomassa koulu kokemuksistani. Oli myös hienoa saada kuunnella muita luennoitsioita. Se oli tosi kiinnostavaa. En ollut suuresti valmistellut puheenvuoroani, jonka vuoksi minua jännittikin huimasti. Muistan kuinka sydämmeni pamppaili ennen omaa puheenvuoroani. Aloitin kertomalla hiaman perusasioita itsestäni, jonka jälkeen siirryin kertomaan normaalin- ja erityiskoulun hyvistä sekä huonoista puolista. Taustallani oli tämä blogi, josta kerroin myös vähän.

Minulle jäi päivästä mieleen yksi kysymys: Miten olet noin rohkea? En ollut osannut odottaa näin vaikeata kysymystä, mutta osasin silti kertoa, että se on kannustavan ja luotettavan perheeni ansiota. Ilman heitä en olisi varmaan uskaltanut luoda tätä blogiakaan. Joka tapauksessa olen iloinen, että minut pyydettiin koulutukseen mukaan. Uskon, että joku sai jutuistani jotain hyödyllistä irti. Oli mahtavaa saada positiivista palautetta esitykseni jälkeen.

Nyt olen saanut nauttia hiihtolomasta, joka ikävä kyllä on ihan juuri ohi. Ennen lomaa minulla oli suuria visioita siitä, mitä kaikkea tekisin, mutta suunnitelmani eivät aivan toteutuneet. Tulin heti alkuun kipeäksi, joten en päässytkään uimaan niinkun piti. Sitten lepäilin vaan ja katselin videoita koneella. Ehkä tekee ihan hyvää välillä vaan olla. Pääsin kuitenkin hetkeksi mökkeilemään ja näin sillä samalla reissulla isomummua ja pappaakin. Oli kiva nähdä heitäkin pitkästä aikaa ja rupatella niitä näitä.

Keskiviikkona sain nauttia laatuajasta äidin kanssa. Olimme ensin kaupungilla ja illalla teatterissa katsomassa Neljän tien risteystä. Oli hyvä esitys. Ja olimme väliajaksi varannut pöydän ja pari suolaista leivosta, namskis. Torstaina kävin siskoni kanssa Myllyssä shoppailemassa. Luulin loman alussa, että en ehdi tekemään mitään, koska olen kipeä, mutta toisin kävi, onneksi.

Olin alunperin suunnitellut lomalla lukevani vaan kokeisiin, mutta yskä ja kuume yllätti, jonka jälkeen halusin rentoutua. Myönnetään etten ole pysynyt koulukirjoista erossa koko lomaa, mutta olen kuitenkin osannut hiukan rauhoittua ja nauttia lomasta ilman tressiä. Olen tietenkin kuunellut paljon musiikkia ja tänään katson uuden musiikin kilpailun finaalia. Toivon, että Sandhja voittaa. Sen biisissä on tosi hyvä sanoma ja ääni on ihan uskomaton.

Onnellisuus on positiivinen tunne. Se saattaa tulla esille, kun kaikki on yleisesti ottaen hyvin. Kaikki eivät kuitenkaan tule täysin samoista asioista onnelliseksi. Onni on niin henkilökohtaista, että on miltein mahdotonta määritellä, mistä kukakin tulee onnelliseksi. Niinpä olenkin puntaroinut asioita, jotka minut tekevät onneliseksi: perhe, ystävät, musiikki ja kirjoittaminen.

Perhe on minulle yksi tärkein asia maan päällä. En voisi kuvitellakaan eläväni onnellista elämää ilman heitä. Onnellisuus perhestä tulee parhaiten esiin silloin, kun teemme yhdessä jotain. Käymme esimerkiksi usein kaupungilla, elokuvissa ja uimassa. Olen havainnut myös, että pystyn puhumaan perheeni kanssa ihan kaikesta. Se puolestaan tuo turvallisuuden tunnetta. Tärkentä perheessä on varmaan se, että heidän seurassa on niin helppo olla, että jo pelkästään se tekee onnelliseksi.

Ystävät tuovat tarvittavaa väriä ja iloa elämään. Koen itse ystävyyden ehkä niin, että jos molemmat hyväksyvät toisensa sellaisena kuin ovat ja löytyy jotain yhteistä, vain taivas on rajana. Jos on samoja kiinnostuksen kohteita, voi vaikka harrastaa yhdessä. Luottamus on myös tärkeä elementti ystävyydessä. Olen voinut puhua ystäväni kanssa iloista ja suruista, sekä olla olkapäänä tarpeen tullen. Voin olla varma siitä, että kertomani asiat jäävät kahden keskeisiksi, eivätkä vuoda muiden korville. Tarpeellisuuden tunne tekee minut onnelliseksi. Olen ikionnellinen, että minulla on rakkaita ystäviä.

Musiikki on elämässäni todella suuressa roolissa. Kun kuuntelen ihanaa säveltä, johon sekoitetaan rytmiä ja kaunista laulua sanojen muodossa, tulen onnelliseksi. Laulaminen on erityisesti lähellä sydäntäni. Nautin siitä suuresti ja lisäksi se on jotenkin, vapauttavaa. Viime viikonloppuna sain todellisen muistutuksen musiikin ilosta ja voimasta. Lauloin Haloo Helsingin tahdissa Huuda kappaletta ja siinä samassa minut valtasi valloittava onnellisuuden tunne.

Kirjoittaminen tekee minut onnelliseksi, koska voin kertoa mistä aiheesta vaan. Saan olla luova ja antaa ajatuksen lentää villeimmillään. Kirjoittamalla pystyn kevyesti ilmaisemaan mielipiteeni. Jos onnistun vielä samalla auttamaan tekstilläni  jotakuta, olen onnen kukkuloilla. Kehuista ja hyvästä kirjoituksesta tulee koettua onnistumisen iloa. Ne antavat lisää puhtia kirjoittamiseen. Olen onnellinen siitä, että osaan kirjoittaa.

Suomessa kenenkään ei tarvitse nähdä nälkää kadulla, eikä jäätyä talvisin kuoliaaksi. Unohdamme usein olla onnellisia siitä, mitä meillä on. Kun olin todella pieni, sanoin äidilleni ”elämä on niin ihanaa” ja olen edelleen samaa mieltä. Elämässäni on vielä, vaikka miten paljon asioita, joista tulen onnelliseksi esimerkiksi uiminen, piirtäminen, lukeminen, vaikuttaminen…

Onnellisuus on tunne, jota monet tavoittelevat. Sen kokeminen ei ole millään lailla sidoksissa rahaan, vaikka toisaalta ilman kotia, terveydenhoitoa ja ruokaa voi olla vaikeampi tuntea sitä. Luultavasti taas, jos tällaiset perusasiat eivät ole kunnossa, onnea voi kokea paljon helpommin pienemmistä asioista. Tärkeitä asiota onnellisuuden saavuttamiseksi on luultavasti  muiden auttaminen ja hetkessä eläminen. Vaikka joskus tuntuu, että maailma romahtaa, eikä ole mitään hyvää jäljellä, silti voit aina pohtia: Mitä onnellisuus on?