Olen 20-vuotias nuori nainen, joka on syntymästään asti tykännyt musiikista ja sairastanut spinaalista lihasatrofiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen ihan tavallinen nuori aikuinen: opiskelen hallintotieteitä yliopistossa, tykkään Haloo Helsingistä, lukemisesta, kirjoittamisesta, piirtämisestä, uimisesta ja laulamisesta.

Sairauteni takia kohtaan tilanteita, joihin ei moni muu ikäiseni joutuisi. Blogin avulla haluan tuoda esille asioita, joihin haluaisin vaikuttaa, mutta samalla haluan auttaa ihmisiä ymmärtämään erilaisessa tilanteessa eläviä sekä rohkaista ja tsemppaamaan jonkun sairauden tai muun haasteen kanssa eläviä nuoria. Itse voin elää ihan normaalia nuoren elämää sairaudestani riippumatta. Se voi olla hieman vaikeampaa, muttei mahdotonta. Oma tilanteensa pitää oppia hyväksymään sellaisena kuin se on, koska joskus siihen ei vain voi vaikuttaa. Lisäksi olen lähtenyt mukaan politiikkaan, jotta voisin vaikuttaa eriarvoistaviin rakenteisiin, että jokainen voi elää omannäköistä elämää.

Ai niin joo, istun pyörätuolissa.

P.S. Potkulaudalla Pariisiin on Haloo Helsingin biisi, joka kertoo erilaisuudesta.

”Etsä tiedä et mua ei haittaa?

Etsä tiedä mun ei tarvii hakee paikkaa?

Etsä tiedä mä voin potkia potkulaudal vaikka Pariisiin?”