Noin viiden kuukauden kuluttua olen mennyt läpi harmaan kiven ja saanut mainion pohjan tulevaan, eli suorittanut peruskoulun. Odotan sitä päivää innolla, koska olen roikkunut kohta 10 vuotta samoissa tutuissa kuviossa. Haluan elämääni uusia haasteita. Silti mieltäni kalvaa joskus ajatus siitä, miten putoan kelkasta muiden jatkaessa. Pidän opiskelusta ja lukemisesta, minkä vuoksi olen jo päättänyt lukion olevan minulle oikea paikka. Ammattikoulua en ole harkinnut sillä sieltä löytyy hyvin vähän aloja, joita pystyn tekemään liikuntarajoitteeni vuoksi. Pärjäänkö kuitenkaan tällä muitkittelevalla tiellä?

Pahinta, mitä voisin tehdä tulevaisuudessa, olisi jäädä eläkkeelle. Luulen, että saan sellaisen paperin Kelalta, jossa sitä ehdotetaan. Mikä järki siinä olisi? Saattaisin päästä päivätoimintaan pelailemaan kimpleä. Viikoni kohokohta saattaisi olla sähköpostiin vastaaminen tai terapiassa käynti. Minulla olisi aikaa lueskella kirjoja ja olla Facebookissa. Silloin ei varmaan tarvitsisi pelätä stressiä tai työuupumusta vaan tylsyyttä, joka iskisi vasten kasvoja kun meteoriitti puhtaalta taivaalta. En pidä tätä minulle koskaan varteen otettavana vaihtoehtona. Menen eläkkeelle ikäloppuna siis vanhuksena kuten muutkin. Arvostan kuitenkin, että päivätoimintaa järjestetään sitä tarvitseville.

Turussa on paljon erillaisia lukioita, joista pitäisi osata valita. Aloin funtsimaan yhteishakuun järjestystä heti tämän lukuvuoden alussa. Ensimmäiseksi otin selvää koulujen esteettömyydestä ja mahdollisista erityislinjoista. Kaarinasta bongasin musiikkiteatterilinjan sekä focuslinjan, joka tähtää yliopisto-opintoihin. Molemmat kiehtovat minua kovasti. Jos haluaisin keskustaan opiskelemaan, Klassillinen lukio olisi ehdottomasti paras vaihtoehto, koska siellä on myös ilmaisupainotteinenlinja. Toisaalta sijainnilla ei ole juurikaan vaikutusta, sillä liikun kuitenkin invataksilla. Kerttulin lukio on remontoitu ja kuulemma esteetön hyvä vaihtoehto. Valinnan vaikeus ja järjestyksen miettiminen tuntuu olevan pohjaton työsarka.

En ole vieläkään täysin varma järjestyksestä, mutta viime aikoina olen ajatellut focuslinjaa ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Siellä opiskelija saa valita humanistisesta- tai luonnontieteellisestä suuntauksesta. Haave ammattini on tällä hetkellä asianajaja tai psykologi. Humanistiselta puolelta löytyy juuri oikeustieteeseen liittyviä kursseja. Tämä mahdollisuus antaisi siis minulle eväitä jatko-opintoihin. Sain lisäksi tietää, että Kaarinan lukion kuoroon saa osallistua muutkin kuin musiikkiteatterilinjalaiset. Tämä asia selkiytti ajatuksiani. Musiikki on elämässäni niin tärkeässä roolissa, että tuntuisi hassulta jos se vaan katoaisi. Laulaminen on myös hyväksi heikolle hengityskapasiteetilleni. Näin minulla on tilaisuus heittää välillä aivot pellolle, ja antaa laulun hurman viedä mukanaan.

Toivottavasti olen viiden vuoden päästä opiskelemassa, asianajajaksi tai jossain muualla yliopistossa. Aion ehkä käydä lukion neljässä vuodessa, jotta saisin enemmän aikaa ja mahdollisesti sen myötä parempia tuloksia. Haluaisin pärjätä kirjoituksissa hyvin, ettei tarvitsisi jäädä löysään hirteen roikkumaan ilman määränpäätä. Sitä pelkään tulevaisuudessani eniten. Nykyään ollaan vielä poistamassa pääsykokeita, joten ylpäreissä on pärjättävä entistä paremmin. No, ei sitä kannata etukäteen murehtia. Lukion jälkeen olisi myös kiva muuttaa omaan kämppään. Toisaalta en tiedä kuinka se onnistuisi käytännössä, koska opiskelijalla on usein niukasti rahaa. Tulevaisuus on vähän pelottava käsite. Ikinä ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan, mutta toivotaan parasta.

Ystävät pysyvät mukanani tulevien muutosten keskellä. Kuva on otettu eilen lasten- ja nuortenyksikön järjestämästä toimintaviikonlopusta, jossa vietimme Talvi gaalaa.