Vietin viikon heinäkuun lopussa Validiassa asumisharjoittelussa. Jaksolla oli paljon vapaa-aikaa mutta myös yhteistä ohjelmaa. Minulla oli siellä samaan aikaan kavereita, joten tylsää ei päässyt tulemaan. Lisäksi olin päättänyt erään ystäväni kanssa, että teemme omakustanteisesti yhdessä ruokamme, joka tietenkin toi hieman lisähaastetta.

Viikkomme alkoi kauppareissulla. Onneksi kauppa ei ollut kaukana, sillä ystäväni oli manuaalipyörätuolilla. Vedin Sofiaa sähkärillä perässäni niinpä matkamme sujui joutuisasti. Ostimme koko jakson ajaksi aamu- ja iltapalatarpeet sekä päivänruuan. Kaupassa suunnistaminen oli ensimmäisellä kerralla hieman hankalaa, mutta kyllä siitäkin selvittiin, vaikka aikaa saimme palamaan ruhtinaallisesti. Päädyimme helppoon ruokaan eli kanaa ja nuudelia.

Seuraavana aamuna hoksasin hiuslenkkieni puutteen. Niinpä jälleen oli aika lähteä kauppaan. Ennen sitä vedimme kuitenkin huiviin eilisen ruokamme jämät lounaaksi. Kesäinen auringonpaiste sai jäätelöhimomme hereille, joten oli pakko ostaa, ja syödä saman tien. Iltapäivällä yhteisessä ohjelmassa oli grillausta. Minulla ja Sofialla oli kanapihviä ja perunasalaattia. Pelailimme yhdessä korttia ja nautimme auringosta. Illansuussa lakkailimme vielä kynsiä.

Maanantaina ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Teimme tortilloja jauhelihatäytteellä. Maustoimme ruokamme hyvin – suolan etsiminen isosta Citymarketista oli työn ja tuskan takana – ja laitoimme annosta raikastamaan myös vähän vihreää. Iltapäivällä näimme porukalla erään kaverimme.

Tiistai aamupäivällä kävimme tutustumassa Vasaramäen yksikköön. Ulkoapäin se näytti ihan tavalliselta kerrostalolta. Sellainen se olikin. Paitsi että asunnoissa oli huomioitu esteettömyys ja apu oli napinpainalluksen päässä.

Keskiviikkona teimme ihanaa kasvissosekeittoa. En olisi arvannut, että se on niin halpaa ja herkullista. Eikä sitä ollut myöskään vaikea tehdä. Keskustelimme erilaisista asumisvaihtoehdoista. Pääasiassa siitä millaisia asuinpaikkoja Turusta löytyy. Iltapäivällä lähdimme vielä porukalla jokirantaan syömään. Söin pitsaa ja pehmistä.

Torstaina oli luvassa tutustumiskäynti Pihlajakodissa. Saimme kuulla, että siellä asuu paljon erilaisia ihmisiä kehitysvammaisia, vanhuksia, mielisairaita ja vammaisia. Hoitajat osaavat kuulemma tarpeen tullen ottaa verikokeita ja lääkärikin vierailee kaksi kertaa viikossa talossa. Joka päivä asukkaille oli tarjolla tunnin verran erilaista viriketoimintaa kuten bingoa ja ulkoilua. Käytävä oli vähän liian laitosmainen minun makuun. Kämppä itsessään oli hieno eikä se ollut kovin kallis. En silti koe Pihlajakodin olevan juuri minulle oikea paikka, mutta uskon, että se voi monille olla.

Perjantaina teimme koko porukalla erittäin juustoista makaronilaatikkoa. Rakastan juustoa, joten se oli todella hyvää. Illalla oli luvassa kotibileet. Valmistelimme niitä yhdessä. Sofia teki soittolistan toiveistamme. Herkuttelimme, jutustelimme ja nautimme musiikista viimeisen illan kunniaksi.

Viikko meni yllättävän nopeasti ja mukavasti. Silti kotiin palaaminen oli ihanaa. Ruuasta huolehtiminen oli opettavaista. Ja vaikka muutto ei ole ihan vielä minulle ajankohtainen, niin on silti tärkeää miettiä tulevaa.