Olen sairauteni takia kohdannut mitä ihmeellisempää kohtelua uusissa tilanteissa, jossa pyörätuoli on ihmisille uusi asia. Haluan nostaa tilanteita esiin, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin, miten erilaisia ihmisiä tulisi kohdella. Toisaalta kirjoitan lähinnä omista näkemyksistäni, enkä siis voi sanoa, että kaikki toivoisivat tulevansa kohdeltavaksi näin. 

Uusissa ympäristöissä ihmisten on selkeästi vaikeampi jutella kanssani. Sen huomaa esimerkiksi siitä,   kun kommentoin jotain käynnissä olevaa keskustelua ihmiset hiljenee, eikä uskalla enää puhua mitään aiheesta. Siitä syntyy itselle väistämättä sellainen olo, etten ole tervettullut mukaan. Olen myös huomannut, että uusissa tilanteissa ihmiset eivät uskalla istua viereeni. Miksei? Sairauteni ei ole tarttuvaa, enkä pure. Olen tavallinen nuori ja tutustuminen olisi huomattavasti helpompaa jos ikätoverit eivät istuisi aina niin kaukana. 

Lisäksi varsin tuttu ilmiö uusissa porukoissa on piiristä pois sulkeminen. Ihmiset seisovat ringissä ja jos pääsen siihen pyytämällä, joku menee seisomaan eteeni ja jään ulkopuolelle, eikä kukaan kuule jos yritän osallistua keskusteluun. Välillä tuntuu, että ihmiset eivät ymmärrä, että haluaisin ihan samalla tavalla osallistua keskusteluun ja lähteä mukaan ulos. En tiedä johtuuko tällainen käytös siitä, että ihmiset pelkäävät erilaisuutta ja ovat epävarmoja omasta asemastaan uudessa ryhmässä vai kuvittellaanko avustajani ystäväkseni.  Avustajat eivät ole kavereita, joten uskallathan kohdata ihmisen normaalisti avustajan läsnäolosta huolimatta. Haluan tutustua ihmisiin uusissa tilanteissa siinä, missä muutkin, mutta se on lähes mahdotonta jos minut suljetaan pois tai jos porukka liikkuu esim, niin nopeasti etten pysty liikkumaan perässä ja olemaan mukana.

Osa ihmisistä ilmeisesti olettaa ulkonäkööni perustaen, että tarvitsen koko ajan apua. Olen nimittäin usein yksin liikkuessani kohdannut siihen, että minulta kysytään jatkuvasti, onko minulla kaikki hyvin ja voisiko minua jotenkin auttaa. Näytääkö itse tekemiseni ja olemiseni todella niin hankalalta? Tavallaan arvostan ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan, koska minusta on paljon mukavampaa osallistua tapahtumiin ilman avustajaa. Toisaalta taas jatkuva avuntarjoaminen tuo itselle täysin kyvyttömän olon niin kuin minusta ei olisi yhtään mihinkään vaan, koska näytän niin vammaiselta. Usein itse tekemiseni voi näyttää hankalalta, mutta koen voimakasta onnistumisen tunnetta kun voin tehdä jotain itse ja lisäksi se pitää omaa toimintakykyäni yllä. Koen, että minun on osattava itse pyytää apua silloin kun sitä tarvitsen, koska kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, milloin apua tarvitsen.

Kohtasin junamatkalla erään vanhemman ihmisen, joka ensin ihmetteli ääneen minun yksin matkustamista ja sitten hän kertoi ymmärtävänsä minua, koska hänkin on ollut vuodepotilaana. Ensinnäkin en ole hoidettava ihminen vaan aikuinen nuori eli voin vallan mainiosti matkustaa yksin, jos koen pärjääväni. Sitä paitsi, vaikka minulla olisi avustaja matkassa toivoisin lähtökohtaisesti, että häntä ei uusissa tilanteissa huomioitaisi. Avustaja vaan mahdollistaa itsenäisen toimintani, eikä hänen tarkoituksena ole ikinä osallistua minun kohtaamisiin. Toiseksikin minulla ei ole kokemusta vuodepotilaana olosta, eikä sitä voi mitenkään verrata elin ikäiseen vammaisuuteen. Tekeekö pyörätuoli ihmisestä jotenkin sairaan. Mielestäni pyörätuoli on vain apuväline, jonka avulla voin liikkua itse kun jalkani eivät kanna. Pyörätuolissa olevan elämä ei ole mitenkään kamalampaa, joten minua ei tarvitse yrittää sääliä tai ymmärtää.

Toivoisin, että ihmiset kohtaisivat erilaisia ihmisiä ihan niin kuin ketä tahansa muutakin. Lisäksi toivoisin, että ihmiset eivät yrittäisi lakaista ennakkoluulojaan maton alle vaan myöntäisivät ne itselleen. Jos ihmisellä on jotain streotypioita tientynlaisista ihmisistä se kyllä kulminoituu käytöksessä, eikä sitä voi olla huomaamatta. Haluaisin myös, että minulle kerrottaisiin erilaisuuteen liittyvistä ennakkoluuloista tai peloista uusissa tilanteissa, että voisin kertoa itse, miten toivoisin tulevan kohdelluksi.

Eikö kaikilla tulisi olla mahdollisuus liikkua kodin ulkopuolella rajoitteista huolimatta? Mielestäni kenenkään ei kuuluisi joutua pelkäämään pääseekö ajoissa esimerkiksi kouluun.

Kaikki eivät sairautensa, vammansa tai terveyden tilansa takia pysty käyttämään julkisia tai liikkumaan yksin. Jotta kaikilla olisi mahdollisuus liikkua kaupungin tulee järjestää invataksi sitä tarvitseville, jotta kukaan ei joutuisi jäämään kotiin sairautensa tai vammansa takia. Tänä syksynä palvelua tarjoava taksifirma vaihtui Turun kaupungin kilpailutuksen myötä, ja samalla palvelut ovat huonontuneet merkittävästi.

Kilpailutuksen jälkeen uusi taksifirma Jataxi ei ole pystynyt hoitamaan tehtäviään niin kuin tulisi. Ihmiset ovat joutuneet perumaan menojaan kun taksi ei tule ja puheluihin tai viesteihin ei vastata. Olen itse odottanut puolitoista tuntia ennalta tilattua taksia kauppakassien kanssa ulkona pystymättä liikkumaan mihinkään. Taksiin tulee voida luottaa, sillä monet sitä käyttävät ovat riippuvaisia kuskin avusta ja kyydistä. 

 Lisäksi olen huomannut, että taksi kuskeja ei ole kovin hyvin perehdytetty töihinsä, koska he eivät osaa käyttää korttikoneita, mikä on johtanut asiakkaiden toistuviin ylilaskutuksiin. Olisiko sinusta kivaa maksaa muutaman euron bussimatkasta viisikymppiä? Tällaisessa tilanteessa monet taksin käyttäjät ovat tällä hetkellä. Kaikilla ei välttämättä ole resursseja seurata pankkitiliään mahdollisten ylilaskutusten varalta, eikä kykyä lähteä vaatimaan omaa omaisuuttaan takaisin. 

Kuskit eivät myöskään ikinä tiedä olevansa myöhässä, eivätkä näin ollen osaa sitä pahoitella. Tästä syntyy asiakkaalle sellainen kuva, että taksia ei kiinnosta asiakkaat. Kohtaamisista häviää inhimillisyys. Samanlainen tunnelma minulle on tullut valituksia tehdessäni. Vammaispalveluista vastataan vaan, että ”kiitos palautteesta, annamme palauteen eteenpäin”, mutta mihin tämä palaute menee. Ja ennen kaikkea mihin antamani palaute vaikuttaa kun resurseja ei anneta lisää, eikä palveluiden laatu tunnu kehittyvän.

Huono palvelu johtaa jo valmiiksi heikomassa asemassa olevien ihmisten syrjäytymiseen. Lisäksi ihmisiä saattaa pelottaa lähteä kotoa, koska ikinä ei voi tietää, kuinka kauan kyytiä täytyy yksin odottaa. Ja kun valituksistakaan ei tunnu olevan hyötyä ihmiset ovat käytännössä umpikujassa. 

Ennen kilpailutuksia asiakkailla oli mahdollisuus valita taksifirma, joka palvelee parhaiten. Kilpailun takia asiakkailla oli mahdollisuus saada hyvää palvelua, mutta tämän hetkisen firman asema on turvattu, vaikka he palvelisivat asiakkaita erittäin huonosti.

Laissa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista sanotaan 2§:ssä, että lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä. Tämän hetkisissä kilpailutusratkaisussa tuntuu olevan kuitenkin merkittävimpänä asiana raha. Laadulla ei tunnu olevan palveluja suunniteltaessa mitään merkitystä ja se on paitsi lain vastaista myös huolestuttava kehityssuunta kaupunkilaisten näkökulmasta.

Haluaisin, että kaupunki huomioisi kilpailuttaessa tiukemmin laatuvaatimukset. Mikäli tällä hetkellä laatuvaatimukset täyttyvät täytyisi vaatimuksia ehdottomasti päätöksenteon kautta kiristää. Halvin vaihtoehto ei välttämättä pysty palvelemaan kaikkia kaupungin asiakkaita laadukkaasti. 

Toivoisin myös, että asiakkaille kerrottaisiin konkreettisista toimenpiteistä, mitä kaupunki on valmis tekemään palvelujen parantamiseksi. Tällöin asioista tulisi julkisempia ja asiakkaille syntyisi kuva, että valituksilla on oikeita vaikutuksia. 

Kaikkien ihmisten liikkumisen mahdollistaminen on tärkeää, sillä ihmisten syrjäytyminen ja yksinäisyys tulevat lopulta kalliimmaksi kun toimivat palvelut. Eikä muutenkaan ole reilua, että osa ihmisistä joutuu ominaisuuksiensa takia olla liikkumatta kotoaan. Taksien kuljetustaakkaa on myös mahdollista helpottaa tekemällä liikkumisesta mahdollista kaikille. Tekemällä kaupungista ja julkisesta liikenteestä esteetömämän niin, että ne, jotka haluaa tai pystyy liikkumaan ilman taksia saisivat sen rajoitteista huolimatta tehdä.