Viime viikolla toinen lääkeannos lähestyi. En jännittänyt sitä kauheasti, koska alkuperäisen tiedon mukaan tästä selvittäisiin päiväpistoksella ja ehkä jopa ilman nukutusta. Toisin kuitenkin kävi. 

Lääkkeen annon jälkeen minulta otettiin useita verikokeita, mutta en tuosta vielä hätkähtänyt, koska ennen pistosta oli tehty samoin. Näin tehtiin etukäteen, jotta voitaisiin varmistaa, että olen hyvävointinen tulevaa koitosta varten. Lääkettä antaessa kuitenkin selvisi, että selkäydinnesteessäni oli valtava määrä valkosoluja. Lääkärin mukaan yleensä noilla löydöksillä potilas on erittäin sairas. Saattaisi olla korkea kuume, voimaton ja jäykät niskat. Minulla ei kuitenkaan ollut vielä oireen oiretta. Se kuulemma johtuu todennäköisesti siitä, että leikkaushaavasta tullut tulehdus huomattiin juuri ennen oireita. Sain tästä huolimatta toisen annoksen, jota pidettään kuitenkin hyvänä asiana.

En päässytkään kotiin vaan jäin sairaalaan saamaan suonen sisäistä antibioottia. Useat lääkärit pohtivat monilta kannoilta, mikä olisi kannattavinta. Lääke on niin uusi, eikä varmaa tietoa kaikista jutuista siihen liittyen tiedetä. Normaalisti selkäydinnesteestä otettaisiin uusi näyte, jotta voitaisiin varmuudella tietää, mikä bakteeri jyllää. Minun tapauksessa päädyttiin kuitenkin siihen, ettei näin tehdä, ettei kallis lääke valu ulos. Lisäksi haluttiin välttää haavan lähellä olevan kohdan sorkkimistä, ettei selän sisälle pääse lisää pöpöjä. Muualta näytettä ei pystytä ottamaan, viimeisessä leikkauksessa tehtiin nimenomaan yksi reitti selkäydintilaan. Koska varsinaista bakteeria ei saatu tietää, minulle alettiin antaa useampaa antibioottia kaiken varalta.

Mielestäni on hyvä asia, että minua hoidetaan huolella ja pohditaan, mikä on juuri minulle parasta. Olen otettu siitä ja kiitollinen, että saan tällaista hoitoa. Vaikken tietenkään innostunut kuullessani, että joudun olemaan viikonlopun yli ainakin sairaalassa. Mutta nyt kun olen ymmärtänyt, että miltä kaikelta on mahdollista säästyä mm. aivokalvontulehdukselta ja selän rautojen tulehtumiselta. On myös hienoa, että minua hoidetaan varmuuden vuoksi suurilla lääke määrillä. Mielummin niin, etten ole edes ehtinyt kunnolla sairastua.

Maanantaina pääsin kotiin osa-aika hoitoon, mikä tarkoittaa sitä, että käyn joka päivä sairaalassa ottamassa antibioottia. Se oli mukava uutinen, sillä sairaalassa aikani oli käynyt pitkäksi ja uuden kanyylin etsiminen keskellä yötä alkoi tuntua jo raskaalta etenkin, kun minulla on niin pienet ja syvällä olevat suonet. En silti halua valittaa, koska olen saanut hyvää hoitoa ja toivon mukaan saan vastakin. Nyt elän päivä kerrallaan ja toivon, että kaikki lutviutuu.