Aurinko paistoi ja puissa oli vielä vihreät lehdet elokuun lopussa. Raikas ilma toi mieleen pian alkavan syksyn. Ajan, jolloin ruska saapuu tuoden mukanaan värikirjon. Olin matkalla kirjakauppaan, koska pidän lukemisesta ja piirtämisestä. Sisälle päästyäni minut valtasi suuri hämmennys, sillä näin ensimmäiseksi kasan joulukoristeita. Onko joulu vain kaupallista hössötystä? Kuka ostaa joulukoristeita syksyllä? Onko tässä joulussa enää mitään järkeä?

Jouluun liittyy siivoamista ja kodin koristelua. Ihmiset kuuraavat taloaan joka nurkasta stressin vallassa, vaikka siivoaminen ei kiinnostaisi tippaakaan. He haluavat sukulaisten viihtyvän. Vanhemmat pakottavat lapsensakin keräämään lelunsa ja kehottavat heitä askartelemaan seinille tonttu-ukkoja. Toiset ihmiset nauttivat suuresti askartelusta ja siivoamisesta. Pieni näpertely voi tuoda mukavaa ajankulua pimeisiin iltoihin. Viihtyisäksi laitettu koti tuo tunnelmaa kauan odotettuun juhlaan.

Jouluruoan valmistaminenkin vie kovasti aikaa. Ensin ostetaan ahdistavan tungoksen keskeltä suurella rahalla aineksia, ja sitten pilkotaan monta tuntia rosollia sekä nukutaan yö levottomasti uunissa paistuvan kinkun takia. Yleensä ruokaa jää yli ja kaikki kyllästyvät siihen lähes heti aaton jälkeen. Tästä huolimatta jouluruoka saa suuren suosion. Luulen, että se johtuu erityisesti siitä, että sitä syödään vain kerran vuodessa. Tuoksut ja maut ovat kuitenkin monien mielestä niin erinomaiset, että sen vuoksi kannattaa nähdä vähän vaivaa. Jouluperinteet yhdistyvät ruuassa hienosti esimerkiksi puurossa oleva mantelin kautta, joka tuo onnea.

Joulun aikaan ihmisillä herää monesti kiinnostus uskontoa ja vanhoja perinteitä kohtaan. On outoa, että sellaiset henkilöt, jotka eivät normaalisti ikinä vaali uskoaan arjessa, suuntaavat jouluyönä kirkkoon. Vanhoja perinteitä noudatetaan kaavamaisesti, vaikka niiden alkuperää ei tiedetä eivätkä ne tunnu enää sopivan juhlaan. Toisaalta epäilen, että kirkossa käyminen jouluna vahvistaa oman uskon tuntemusta ja joulun sanomaa. Perinteet taas tuovat turvallisuuden tunnetta, ja niin luodaan kunnioitusta edesmenneitä sukulaisia kohtaan.

Lahjat ovat joidenkin mielestä joulun tärkein osa. Niitä saatetaan ostaa kaikenlaisista alennuksista hullunkiilto silmissä ja kääriä jopa sitten tavarat pakettiin itselle, jotta saisi lahjoja kaikista eniten. Vaikka ei ostaisikaan lahjoja vain itselleen, saattaa niiden määrästä ja arvosta syntyä suuri kilpailu. Lahjat ovat monesti sellaisia, joita ei edes tarvitse. Pakettien antamisen kuuluisi osan ihmisten näkökulmasta tuoda iloa toisen hyvästä mielestä. Monet ihmiset arvostavat tässä asiassa vanhaa viisautta: ajatus on tärkein.

Eräänä aattona istun tähän aikaan joulukuusen ympärillä sukulaisten kanssa odotellen lahjoja. Vatsani oli täynnä herkullista jouluruokaa, ja mieleni oli vallannut hyvä mieli ruokapöydässä käydyistä hauskoista keskusteluista. Laulamme joululauluja lumen leijaillessa maahan hiljalleen. Tunnelma oli tiivis ja levollinen. Katsoessani rakkaita sukulaisia ymmärrän heidän olevan minulle tärkeintä joulussa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen voi itse määritellä, millainen on hyvä tapa viettää joulua ja mistä siinä on kyse