Mieleenpainuva ja kiinnostava Ateena

Normaali

Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja edessäni näkyi hurmaava näkymä Ateenan kaupunkia taustallaan sininen meri. Laitoin silmät kiinni elämästä nauttien. Samalla mietin, miten pääsin ja uskalsin tulla näin korkealle. Yritin myös unohtaa sen, että täältä täytyy myös tulla poiskin. Matka Akropolis kukkulalle ei ollut nimittäin helpoimmasta päästä niin kuin ei koko reissukaan. Ajatus matkasta manuaalipyörätuolissa täysin toisten autettavana ei kuulosta houkuttelevalta itsenäisestä nuoresta, mutta kiinnostava ohjelma koulun järjestämällä monitieteellisellä opintomatkalla sekä kaverit ja mahdollisuus päästä hienoihin paikkoihin kiinnosti vieden mukanaan lämpöön.

IMG_6001

Ensimmäinen kokonainen päivä alkoi vahdin vaihdolla, joka tapahtui juhlallisesti soittokunnan ja tupsukenkiin varustautuneiden sotilaiden voimin. Aurinko porotti ja oli todella kuuma. Tämä tuntui kuitenkin hyvältä verrattuna Suomen kylmeneviin ilmoihin. Sen jälkeen suuntasimme Akropolis kukkulalle. Ihmettelin, miksi minua rohkaistiin menemään hissiin, joka vei kukkulalle. Olenhan minä ennenkin ollut hisissä. Hissin nähtyäni ymmärsi miksi minua varoiteltiin. Ensin oli suhteellisen pitkät portaat. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään ongelma, sillä siihen oli rakennettu porrashissi, joka kulki todella verkkaiseen tahtiin. Pelottavinta oli kuitenkin hissi matka ylös vuorelle. Tämä hissi oli rauta häkkyrä, joka kulki rautatankoa pitkin suoraan vuorenrinnettä ylös niin, että kivet hyppivät kun se lähti liikkeelle. Lisäksi siitä kuului kova natina ja ääni, mutta loppujen lopuksi matka ylös ei ollut niin pelottava kuin luulin. Kukkulan päällä sen sijaan oli hankala liikkua, sillä tasaista maastoa oli vähän ja enimmäkseen röpöliäisiä isoja kiviä sekä kuoppia. Alas päästyämme eksyimme, koska käännyimme väärään suuntaan. Myöhemmin vielä seikkailimme hethen metrossa ennen kuin löysimme ravintolaan, jossa oli luokkamme yhteinen ruokailu. Oli todella hyvää ruokaa halvalla. Jaoimme ruoka annokset pöydän kesken niin kuin Kreikassa on tapana. f07e6679-2a14-4bdc-9ffc-938cc6bbf884IMG_5998

Seuraavana päivänä pääsimme vierailemaan Akropolismuseoon, jossa oli mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Näimme esimerkiksi melkein kaikki aidot karyatidit. Lisäksi näyttelyssä oli hienosti esitetty, minkä värisiä patsaat ovat muinoin olleet. Plussaa oli myös se, että museossa oli hyvät hissit ja invavessa. Täytyy sanoa, että yksi vaikeimmista asioista pitkillä päiväretkillä oli löytää esteetöntä vessaa ja toisinaan se jäi jopa löytymättä. Iltapäivällä suuntasimme Suomen Ateenan-instituuttiin. Kuulimme etukäteen, että sinne on portaita, mutta emme pelästyneet, sille manuaalipyörätuolin saa vedettyä suorista ja leveistä portaista suhteellisen näppärästi jos on apua tarjolla. Kyseiset portaat eivät kuitenkaan kuuluneet tähän kategoriaan vaan ne olivat melko kapeat ja pitkät kierreportaat. Minulla oli kuitenkin mukana voimakkaat ja riskit avustajat, jotka vetivät manuaalini ja minut ylös asti.  Arvostan suuresti apua, mitä sain, mutta samalla olen sitä mieltä, että tämä luento oltaisiin voitu järjestää alakerrassa. Etenkin kuin mukana oloni oli tiedossa alusta asti. Ilalla suuntasin taas kavereitteni kanssa ulos syömään.

 

 

Tiistaina menin kavereitteni kanssa rannalle. Se oli ihanan rentouttavaa. Matka keskustasta kesti melkein tunnin, mutta nautin todella kuin pääsin hetkeksi pois suurkaupungin hulinasta. Otimme kreikkalaista salaattia ja tuoremehua katsoen merta, niin kaunista. Iltapäivällä lähdimme koko porukalla kiertelemään ”hämärämpiä”  katuja, joissa näimme kyllä paljon graffiteja, mutta täytyy myöntää, että siellä liikkuminen ei tuntunut turvallisimmalta. Onneksi liikuimme kaikki yhdessä. Kävellessämme näimme myös muita hienoja rakennuksia. Lisäksi illan viimeinen kohteemme yhdessä oli kansallisargeologinen museo. Uupumus ikävä kyllä söi omaa jaksamistani nauttia tästä museosta, mutta onneksi löysimme, silti museosta tärkeimmät nähtävyydet. Sisään museoon pääsi täysin esteettömästi ja jossain toisessa tilanteessa, siellä olisi voinut viettää useita tunteja. Invavessa tosin ei ollut tässä museossa paras, sillä pöntönrengas puuttui kokonaan ja keskellä pientä reunaa oli valtava kolo. Pienen hotellissa hengähdyksen jälkeen suuntasimme jälleen syömään. Ravintolan sisään oli kaksi korkeaa porrasta. Vaikutti siltä, että meidän olisi helpompaa jäädä ulos. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä tarjoilijat nostivat minut keveästi kahden portaan yli. Kanapasta maistui erityisen herkulliselta pitkän päivän jälkeen.

 

 

IMG_6050Keskiviikko oli meidän viimeinen kokonainen päivä. Kävimme katsomassa vanhaa olympia stadionia. Se oli vaikuttava näky. Lisäksi aurinko paistoi ja stadionin juoksuradalle pääsi hyvin ilman portaita. Tämä oli oikeastaan ainoa hetki jolloin kaipasin eniten sähköpyörätuoliani, sillä olisin halunnut ajaa täysillä stadionin ympäri. Sitten suuntasimme Hefaistoksen tempeliin. Siellä oli ihanan viileä ja raikas ilma. En ihmettele yhtään, miksi filosofit ovat halunneet mietiskellä juuri niissä oloissa. Saimme iltapäivän vapaaksi. Suuntasimme ensin syömään jotain lounasta. Sitten kiertelimme ja kuljeskelimme ihan rauhassa. Löysimme graffiteja, joissa näytti olevan hieno yhteiskunnallinen sanoma. Lisäksi löysimme hienon museon, joka antoi selitystä ja merkitystä jo aiemmin nähdyille raunioille. Näyttely oli lisäksi toteutettu hienosti. Antiikin ihmisten elämä oli kerrottu konkreettisen esimerkin avulla. Museossa olisi voinut viettää pidempäänkin, mutta se oli menossa kiinni. Ehdimme kuitenkin muutaman tunnin kierrellä ja tämä oli yksi hienoimmista paikoista, mihin reisulla pääsin. 

IMG_6090

Matka oli onnistunut, vaikkei Ateena ollutkaan esteetömimmästä päästä. Olin silti positiivisesti yllättynyt, esteetömyydestä, sillä kadun reunoilla oli lähes aina tehty madallukset ja metro asemilta löytyi aina hissit. Uskon, että Ateenaan olisi mahdollista järjestää esteetön matka, jos ottaisi etukäteen selvää hotellista ja kohteista. Tämä matka ei kuitenkaan ikinä olisi onnistunut ilman kevyttä manuaalipyörätuoliani ja mahtavia avustajia. Pääsin paikkoihin joihin en olisi uskonut ikinä pääseväni. Pystyin osallistumaan melkein kaikkiin ohjelmiin. Jätin väliin vain yhden vuorelle kiipeämisen kun oli etukäteen tiedossa, että sinne on paljon portaita ennen funikulaaria. Kaiken kaikkia mieleenpainuva ja kiinnostava matka.

IMG_5958

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s