Avuliaita ja ystävällisiä ihmisiä

Normaali

En ole hetkeen kirjoitellut, koska olin pari viikkoa sitten kipeänä ja viime viikko koulussa oli tosi raskas. Kun olin kipeä sairastin keuhkokuumetta, ja jouduin oikeen sairaalaan osastollekin hetkeksi. Sain siellä hyvää hoitoa ja minulle oltiin ystävällisiä. Eikä minulla ollut sairaalassa mitään hätää. Päin vastoin välillä on ihan leppoisaa vaan makoilla ja katsella leffoja. On mahtavaa, että meillä on näin hyvä terveyden huolto. Ja kiitos sen nyt olen taas terve iloinen itseni.

Sairastellessa oli tietysti tullut hirveä ikävä ystäviä. Kun olin täysin parantunut lähdin oitis Skansiin Anskun kanssa, ja viime viikolla pyörin Sofian seurassa keskustassa. Aluksi en voinut kuvitellakaan lähteväni ostoksille ilman avustajaa. Tarvitsen kuitenkin apua, jos käteni tippuu sähköpyörätuolin ohjaimelta koska en saa sitä itse takaisin. Enkä myöskään pysty itse käyttämään kukkaroani. Ensimmäiseksi uskaltauduin Sofian kanssa Citymarketiin. Olimme suunnitellut reissua pitkään ja huolella. Se sujui loppujen lopuksi ihan hyvin lukuun ottamatta kiirettä ja paluumatkalla alkavaa vesisadetta.IMG_1538.PNG

Innostuimme ensimmäisestä shoppailu kokemuksesta niin, että seuraavaksi suunnittelimme matkan Myllyyn. Sen jälkeen olemme käyneet vähän milloin missäkin. Itse olin aluksi tosi ujo, niinpä Sofia hoisi aika usein asioinin puolestani. Yleensä vietämme aika pitkiäkin aikoja kauppakeskuksissa. Ei ainakaan tule kiire. Sofia auttoi minua, joten pelkoni lähteä ilman avustajaa osottautui turhaksi. Näiltä reissuilta on jäänyt ihania ja hupaisia muistoja. Lisäksi monista kommelluksista olemme saaneet ottaa opiksemme.

Olen tämän lukuvuoden aikana tutustunut paremmin Anskuun, ja nyt meistä on tullut todella läheisiä ystäviä. Niinpä me olemme myös käyneet paljon shoppailemassa. Hänen kanssa olen ymmärtänyt sen, että aina ei tarvitse sopia kaikkea etukäteen. Se riittää, että on tylsää ja kaipaa ystävän seuraa. On vapauttavaa huomata, että voin liikkua sairaudestani huolimatta niin kuin kaikki muutkin. Pikku hiljaa olen myös oppinut asioimaan itse. Olen tajunnut sen, että myyjät auttaa jos sitä tarvitsee. Pitää vain osata pyytää apua.

Ongelman ratkaisu taitoakin tarvitaan kun on kahden sähköpyörätuolin kanssa liikeellä. Esimerkiksi silloin kun on ahtaassa kaupassa, ja pitää osata pujotella peräkanaa ilman että hajottaa mitään. Ja jos ystävä jää matkalla lumipenkaan kiinni. Silloin pitää vaan osata ottaa rauhallisesti, ja katsoa mistä kohtaa pyörä on jumissa, että osaa työntää oikeasta suunnasta hänet irti. Kyseistä taitoa tarvitaan myös silloin kun hissiin ei mahdu kahta pyörätuolia, koska en pysty liikkumaan yksin hissillä. Välillä tulee tilanteita, että pitää hetki miettiä miten toimia, mutta olen huomannut että aina löytyy joku ratkaisu.

Lisäksi ihmiset ovat pääasiassa tosi avuliaita ja ystävällisiä. Monesti tullaan kysymään tarvitsetteko apua, ja se on ihan tosi kiva. Olen iloinen siitä, että uskaltauduin lähtemään pois kotoa ilman avustajaa. Se avasi paljon uusia ovia ja auttaa minua itsenäistymään. En olisi kyllä yksin uskaltanut. Haluan myös rohkaista kaikkia lähtemään liikkumaan rajoitteistaan huolimatta, vaikka se vähän jännittäisikin. Tietenkin haluan kiittää rakkaita ystäviäni, ja kaikkia niitä jotka ovat auttanut minua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s