Tämä viikko on ollut vauhdikas ja erittäin antoisa. Olin kuunvaihteessa Turun Sanomissa TET-jaksolla, jonka johdosta tällä viikolla koulussa ei ole ollut paljon läksyjä eikä kokeita. Se on luonut mukavaa vaihtelua arkeen. Olen myös iloinen siitä, että edellisestä blogi-jutustani oli hyötyä ja saimme liuskan juuri ennen lumen tuloa.(Kirjoittaminen näköjään kannatta.;)Tämä viikko on ollut erityisen mukava, koska keskiviikkona olin Logomossa katsomassa Johanna Kurkelaa ja perjantaina nuorisovaltuuston järjestämässä nuvagaalassa.

Johanna Kurkelan konsertti oli tunteta herättävä ja koskettava. Se oli luonteeltaan erilainen kuin Haloo Helsingin rokkikeikat, joissa olen enimmäkseen käynyt. Tuli jotenkin mieleen musiikista koostettu teatteriesitys. Tämän tyylinen keikka oli miellyttävä kokemus. Tätä hyvin suunniteltua tarinaa oli helppo seurata omalta paikalta rauhassa istuen. Paras kohta konsertista oli mielestäni kappale Ingrid, joka esitettiin tunteella niin, että se upposi minuun melko syvälle.

Puvustus oli myös onnistunut. Asujen vaihdot olivat nopeita ja hyvin mietitty kappaleiden luonteiden mukaan. Johanna Kurkelan ei tarvinnut, kuin astua lavalle mikki kädessä ja laulaa kauniilla äänellään. Pääsimme hetkessä mukaan laulujen fantasiamaailmaan ja kaikki muu unohtui. Mitään ylimääräisiä räjähdyksiä ei tarvittu. Sen sijaan kapeat valokeilat liikkuessaan eri suuntiin räjäyttivät salin kirkkaudellaan. Soittajat oli monessa biisissä valaistu erivärisillä valokeiloilla kuin solisti. Valot tukivat loistavasti kokonaisuuta. En ihmettele yhtään, miksi konsertin jälkeen koko yleisö nousi seisomaan osoittaen kiitosta raikuvien aplodien voimin.

Perjantaina olin mukana nuvagaalassa. Juhlistimme siellä Turun nuorisotyön 70-vuotista taivalta. Juhlaan osallistui nykyisiä ja vanhoja nuorisovaltuustolaisia, oppilaskuntien jäseniä sekä päättäjiä. Saimme opiskelijaravintola Taidosta huippu hyvää ruokaa ja kuulimme mainioita puheita sekä akabella kuoron laulantaa. Ilta oli todella onnistunut ja antoisa.

Vietin viikonloppua kavereitteni kanssa palviksessa. Teimme yhdessä lounaaksi hampurilaisia ja ilta vaihtui nopeasti yöksi hyvän ystävän seurassa rupatellen. Tänään olin tietysti isin luona viettämässä isänpäivää. Sen jälkeen menin äidin kanssa lasittamaan Tuulenpesään itse tekemäni saviruukun. Työtä oli mukava tehdä sillä pystyin painelemaan tuoreeseen saveen kuvioita niin, että siitä tuli minun näköiseni. Tarvitsin vain astian mallin muotoiluun apua. Lasittaminenkin onnistui tänään itsenäisesti pensselin voimin.