Olen liikuntarajoitteeni takia käynyt koko ikäni fysioterapiassa eli se tarkoittaa toimintaa, jonka ehkä tärkeimpänä tavoitteena on pitää raajojen liikuvuudet hyvinä. Uusien päätösten myötä fysioterapian laadulla ei ole enää merkitystä. Eniten kuntoutuksessa tuntuu merkitsevän raha. Tämä on mielestäni suorastaan pöyristyttävää.

Viime aikoina on siis tehty päätöksiä, joiden johdosta monia ammattifysioterapeutteja on joutunut jättämään työnsä hinnan takia. Näitä päätöksiä on tehty niin, että hinta merkitsee 80% ja laatu vain 20%. Tämä tarkoittaa sitä, ettei terapeutin erikoistumisella ole enää juuri mitään merkitystä. Eli esimerkiksi minulle voisi tulla sellainen terapeutti, joka olisi erikoistunut esim neuvomaan urheilijoita liikkumaan oikein. Minulla voisi siis käytännössä yllättäen olla terapeutti, joka ei ole ikinä työskennellyt liikuntarajoitteisen nuoren kanssa.  

Nään fysioterapeuttiani yksi tai kaksi kertaa viikossa eli melko usein. Jos terapeutin kanssa ei tulisi toimeen ei tästä tulisi yhtään mitään. Asiakkaalle on hyvin tärkeää olla mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuka terapeuttina toimii.

Arki on minulla kovin hektistä, eikä terapioiden sopiminen ole aina helppoa. Minä kuitenkin nautin siitä, että saan hetken olla venyteltävänä tai uimassa sellaisen ihmisen kanssa jolle voin kertoa lähes mitä vaan. Minulla on ollut sama fysioterapeutti vauvasta tähän päivään saakka. Hänestä on tullut minulle sen takia hyvin läheinen, jonka takia käynkin terapiassa mielellään.

 Ajatus siitä, että minun pitäisi nyt yhtäkkiä vaihtaa terapeuttia on ihan kauhea. Terapiassa käynnin täytyy olla mielekästä, että siellä käymiseen riittää motivaatiota. Se ei saa sattua tai tuntua muutenkaan kurjalta, joka voisi käydä terapeutin kanssa, joka ei tunne kunnolla minua ja diagnoosiani. Eikä sellaista voi vaatiakkaan terapeutilta, joka on erikoistunut ihan eri asioihin. Esimerkiksi voisin kuvitella, että lasten ja nuorten kanssa työskentely on ihan erilaista kuin aikuisten kanssa.

Uuteen fysioterapeuttiin tutustumiseen ja luottamuksen syntymiseen menee aikaa, eikä kaikkien ihmisten kanssa sitä välttämättä edes synny. Tulevaisuudessa ei ole välttämättä mahdollisuutta valita itselle sopivaa terapeuttia, koska osa ammattilaisista on tippunut vaihtoehdoista pois. Lisäksi fysioterapeuttini pitää osata huomioida se miten minut autetaan plintille, miten minua kuuluisi venytellä ja mistä pidän tai en pidä jne… Ilman läheistä molemmin puolista luottamusta  esim siirtymät eivät ole turvallisia. Silloin terapiaan ei ole mukavaa tulla. Tilanne voi jopa tulla stressaavaksi, joka ei ole tarkoituksenmukaista, sillä omassa arjessa on ihan tarpeeksi miettimistä.

Tämän hetkinen terapeuttini on sellainen ihminen johon luotan eniten. ❤ Hän tuntee minut lähes läpikotaisin ja voin jutella terapiassa tai uimassa mitä vaan. Lisäksi uimassa hän on yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka osaa pidellä minua vedessä niin etten pelkää. Hän osaa myös auttaa minua mainiosti. Uskon, että tulemme toimeen niin hyvin, koska olemme tunteneet melkein koko ikäni ja lisäksi olemme saman henkisiä. 

Olemme tehneet nykyisen fysioterapeuttini kanssa kauan yhteistyötä ja toivon hartaasti, että tulemme tekemään jatkossakin. Koen, että olemme myös ystäviä terapeuttini kanssa, sillä olemme  tehneet ja kokeneet monennäköistä. Oikeassa yläkulmassa olevassa kuvassa olen fyssarini kanssa katsomassa Haloo Helsingin konserttia ja oikeassa alakulmassa oleva kuva on otettu rippijuhlistani.

Toivoisin, että minä ja monet muut ertyishoitoa tarvitsevat saisivat laadukasta kuntoutusta. Kaikille lapsille ja nuorille sekä tietysti aikuisillekin olisi taattava mahdollisuus osaavaan terapeuttiin. Se on myös yhteiskunnalle järkevä investointi tulevaisuuden kannalta.